KOHTI PIMEÄÄ VUODENAIKAA

Tänään 23.9. kotiplaneetallamme päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Syyspäiväntasauksen sää Lahdessa oli aamulla aurinkoinen ja nyt keskipäivällä taivas on maitolasinvärinen ja tyyni. Tätä kirjoittaessani alkoi sataa hiljaa.

Kesä oli työntäyteinen, eikä juurikaan ollut aikaa ja tilaa pysähtyä. Oli paljon merkittäviä kohtaamisia runouden äärellä niin runoilijana kuin Lahden Runomaratonin runotyömyyränä yhdessä Kokkosen Aulin kanssa.Runomaraton täyttää ensi vuonna 45 vuotta ja on näin ollen Suomen vanhin runoyhdistys. Olemme Aulin kanssa kiitollisia ja innokkaita, kun saamme toimia myös juhlavuoden runotyömyyrinä (lue tapahtumatuottajina.)

Olen jo hieman päässyt laskeutumaan omaan ajattelun, aistimisen, tuntemisen tilaan. Oman runouden ja taiteen tilaan. Pidän taukoa sosiaalisista medioista. En ole vielä varma, kuinka onnistun siinä, mutta alku on sujunut hyvin. Mitä enemmän luon hitautta ja tilaa päiviini, niin sitä vapautuneemmalta minusta tuntuu. Syksy on luonnon riisuutumisen aikaa ja olen onnellinen, että voin tänä syksynä riisuuntua yhdessä luonnon kanssa. Etsiytyä syklisen ajan rytmiin, jossa uusi ajattelu ja luovuus alkavat versota.

Olen hämärän vaeltaja, tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että koen kevät- tai kesäauringon olevan usein repivän kirkkaita itselleni. Se on sisäinen tunne ja kokemus. Valaistus luo sekä ulkoista- että sisäistä näkyvyyttä ja varjot ovat jyrkkiä. Olen opettanut itseni nauttimaan myös kevät- ja kesäajasta, mutta minua ei laisinkaan haittaa, kun minulla on juuri syksyllä mahdollisuus kiireettömämpään aikatauluun.

Koen, että hämärässä ja pimeässä kakofonian hälyäänet vaikenevat, kun laskeutuu hiljaisuuteen ja viipyilee luonnon syklisessä rytmissä, niin saattaa syntyä uusia ajatuksia.

Rauhoittavaa kulkea kohti hämärää, pimeää vuodenaikaa. Minulla on mahdollisuus ruokkia tänä syksynä itseäni haluamallani tavalla: riittävällä levolla, terveellisellä ruualla, kiireettömyydellä, kirjallisuudella, taiteella, musiikilla, teatteriesityksillä, elokuvilla, kävelyllä, joogalla, meditaatiolla ja hetkittäin myös hyvien ystävien seuralla, syvällisillä keskusteluilla.

Kun ulkoinen valo alkaa himmentyä ja sammuu, niin sisäisellä valolla on mahdollisuus syttyä ja tulla näkyväksi.

Kuinka sinä ruokit itseäsi tänä syksynä?

Onko syksy sinulle mieluisa vuodenaika, jos ei, niin voisiko siitä tulla ystäväsi?

Miten ruokit itseäsi tänä syksynä – onko sinulla mahdollisuus kotoilla tai kulkea ihmettelemässä luonnon muutosta ja väriloistoa?

Kiitos, kun viivähdit Sisäavaruudessani. Toivotan sinulle lempeää syysaikaa.