Pikkusisko mediassa

Toimittaja Katja Tamminen arvio Pikkusisko-kirjan huhtikuussa

Kirja-arvio julkaistiin Itä-Hämeen paperilehdessä ja verkkolehdessä sekä Etelä-Suomen Sanomien verkkolehdessä. Katja Tamminen tekee monipuolisia henkilökuvia ja artikkeleita, hän on myös runouteen erikoistunut toimittaja Heinolasta.

Tuntuu erityisen hyvältä saada asiantuntija-arvio kirjasta, se on harvinaista näinä aikoina, kun koko kirjallisuuskritiikki näyttää miltei kadonneen sanomalehdistä, runoudesta puhumattakaan. Ikävä puoli on se, että arvio on tarkoitettu vain tilaajille. Poimin tähän arviosta muutaman otteen.

Katja Tamminen kirjoittaa:

"Kirjan ensimmäinen osa on lupaus, jonka seuraavat osat lunastavat. Tulossa ei ole vain runoja, vaan kokonainen aikamatka täynnä surua, valoa, huumoria ja sanataiteellisia ratkaisuja, jotka tuovat kirjaan intensiivisen teatteriesityksen tunnelmaa."

"Kivikari taitaa sanoilla leikittelyn. Pikkusiskossa hän tekee sen niin taiten, että alkaa hymyilyttämään. Kun tarina ja runot ovat tarpeeksi omia, ei runoilijalla ole tekstiään kohtaan rajaavia velvollisuuksia, vaan hän voi lyödä pöytää, tai kansiin"

"Tunnelmat, tilanteet ja vuodet kulkevat tarkassa rytmillisessä rivityksessä, pysähtelevät ajattelulle tilaa antaviin ellipseihin ja soljuvat nykyrunouden keinoja hyödyntävässä proosassa. Välillä taas noustaan typografiselle trapetsille tai käydään tajunnanvirtaista dialogia.

Pikkusisko on koskettava teos. Kivikari on sanonut, ettei matka menneeseen ollut ristiretki, vaan tarve ymmärtää paremmin niin omaa itseä kuin myös sukupolvien ketjua."

Huhtikuussa minusta oli laaja henkilökilökuva Pikkusiskoon liittyen myös SUSU-liitteessä 

Hienoa, että toimittaja Milja Kungakselta tuli haastattelupyyntö, sillä SUSU-liite, (Uutissuomalainen) leviää laajasti eri puolille Suomea. 

Niin ikään Susu-liite on vain tilaajille, joten nostan henkilökuvasta muutaman poiminnan tähän: 

"Hattupäinen nainen saapuu keväisenä päivänä I tyköistuvassa kävelypuvussa tapaamaan Pikkusiskoa. I Rouva tulee kotiin, huutavat naapurin lapset.

Katkelma on runosta Narsissit. Se kuvaa Kivikarin ensimmäistä lapsuusmuistoa.

Moni kirjan runo oli kulkenut mukana vuosia. Kivikari kutsuu niitä koteloituneiksi muistoiksi, jotka piti avata ja antaa virrata. Hän kertoo väistelleensä Pikkusiskon aihetta pitkään ja mainitsee syyksi muun muassa häpeän, pelon ja syyllisyyden."

"– Myös sitä on pitänyt pohtia, mikä on minun tarinaani ja mikä jonkun toisen. Mitä minun on mahdollista kertoa?

Jos joku pohtii, onko kirja totta, vastaus on kyllä ja ei. Nimissä on oikeita ja keksittyjä. Muistot ovat muistoja ja kaunokirjalliset keinot runoilijan käytössä."

"Kivikari on tutkinut taiteessa ja elämässä paljon tietoisen ja tiedostamattoman mielen vuoropuhelua: runoudessa, unissa, maalaamalla ja kirjoittamalla.

Kivikarista on lohdullista ajatella, että hän on vain osa jatkumoa. Hän levittää kätensä ja sanoo, että yhden käden päässä on ensihoivaajana toiminut äidinäiti, joka oli syntynyt vuonna 1898. Toisen käden päässä on Kivikarin nuorempi tytär, joka on syntynyt noin sata vuotta myöhemmin."

Tässä muutama poiminta keväältä Pikkusiskon saamasta huomiosta. Nostan vielä lukijapalautteita tänne sivuille, kun on sopiva hetki.