PIKKUSISKON SYNTYTARINA

Pikkusisko on unen ohjaamana syntynyt kokoelma muistoista kudottuja episodeja. Keväällä 2016 näin unen lapsesta. Unen lapsi vaati minua muistamaan, kuuntelemaan ja kirjoittamaan, hän sanoi tietävänsä kaiken lapsen yksinäisyydestä.

 
Niin alkoi hiljalleen kutoutua Pikkusiskon tarina.

 
Muistin kutomat episodit sijoittuvat 1960-70-luvun Suomeen, pieneen keskisuomalaisen kunnan metsässä sijaitsevaan mummolaan ja Lahteen, Liipolan lähiöön.

* * *

 "Jokainen meistä on ollut kerran lapsi ja jokaisella meistä on oikeus samaan tarinaan."

Minulle on alusta asti ollut selvää, että en kirjoita muistelmia tai elämäkertaa, vaan kaunokirjallisen teoksen. Pikkusisko pohjautuu omaan kokemusmaailmaani, mutta se luo silti oman kaunokirjallisen todellisuutensa.

MITEN KIRJOITIN PIKKUSISKON 2016-2025

Pikkusisko-prosessipäiväkirjassa vuonna 2021 (ja lisäykset 2022) olen hahmotellut kirjoitusprosessia näin:

 
Omasta elämästä kirjoittaminen | prosessin vaiheet

1. Muisti. Muistaminen.

 
Tunnemuisti, aistimuisti, älymuisti, intuitio. Hyväksy oman muistisi toiminta, kokemus on sinun - ei veljesi, siskosi, äitisi, isäsi tai kenenkään muun. Anna itsellesi lupa muistaa omalla ainutkertaisella tavalla. Sinun muistisi on sinulle totta, muiden muistilla ei ole merkitystä.

Luovuus on tietoisen ja tiedostamattoman mielen vuoropuhelua. Anna itsellesi aikaa. Kirjoita paljon raakatekstiä. Mitään valmista ei tarvitse tässä vaiheessa olla. Luota aistimuistoihin, koteloituneisiin kuviin, kuulomuistoihin - kirjoita, kirjoita, kirjoita.

Käytä apuvälineitä, jos niitä on käytettävissä. Yle Areenan arkistot on hyvä lähde, kirjallisuus jota olet lukenut menneisyydessä, päiväkirjat. Musiikki. Lue kirjallisuutta, joka herättelee sinua muistamaan. Elokuvat. Valokuvat. Muut taiteet. Mitkä asiat herättelee muistia?

Tämä ensimmäinen vaihe oli itselleni raskas. Juuri sen vuoksi, että muistojen todellisuus avautui melko voimakkaasti. Annoin aikaa, en vaatinut itseltäni liikoja. Pidin pitkiäkin taukoja, kirjoitin paljon paperikoriin heitettäviä liuskoja, tekstejä, joiden piti päästä ulos ennen kuin idea kokonaisuudesta alkaa kirkastua.
Rohkene keskustella kollegan, ystävän tai jopa ammattilaisen kanssa. Älä jää vellomaan muistoihisi. Jaa itsestäsi asioita ulos - toiselle ihmiselle tai päiväkirjalle. Pidä huolta fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisestasi. Muista: muistot ja tunteet ovat ohimeneviä niin kuin tuuli tai virtaava vesi. Palauta itsesi tähän hetkeen.

2. Luo suhde muistoihin uudelleen, hyväksy.

Oman elämän muisteleminen tuo mukanaan monenlaisia tunteita. Omasta elämästä kirjoittaessa kaikki tunteet ovat sallittuja. On hyvä ottaa kunnolla etäisyyttä muistamiseen, teksteihin, joita on kirjoittanut. Tässä vaiheessa kaiken muun tekeminen on tärkeää. Alitajunnalle, tiedostamattomalle mielelle on hyvä jättää aikaa prosessoida ensimmäistä vaihetta. Prosessointi tiedostamattomassa tapahtuu parhaiten, kun antaa asioiden olla.

Itselleni on ollut tärkeää oivaltaa sukupolvien ketju. Ajan laatu, johon tarina sijoittuu. Ymmärrys myös ajasta ja ajanjaksosta, jossa vanhempani ja isovanhempani ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa.
Olen aina, usein liiankin jääräpäisesti, yrittänyt ymmärtää ihmistä ja hänen tekojaan, tunteitaan, ajatuksiaan. Minä en ole ristiretkellä tai kostoretkellä. Tahdon ymmärtää itseäni, perhettäni, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen virtausten vaikutusta yksilöön ja yhteisöihin, sukupolviin.

Kun koet, että olet saanut tarpeeksi aikaa sulatella asioita, niin ala käydä tekstejä uudelleen läpi. Anna myös tälle jaksolle riittävästi aikaa. Kirkasta itsellesi mitä olet tekemässä ja miksi.

3. Kaunokirjallisen, uuden maailman luominen.

Nyt on aika ottaa tietoisesti käyttöön kaikki kaunokirjalliset keinot. Teeman on syytä olla kirkas. Tämä vaihe on parhaimmillaan antoisaa uuden, kaunokirjallisen maailman rakentamista, jossa kirjoittaja luo kaunokirjallista todellisuutta ja jättää taka-alalle ns "toden puhumisen | onko noin muka oikeasti tapahtunut"

 
On myös hyvä uudelleen muistaa vaiheesta yksi, että kirjoittaja antaa itselleen luvan omaan kokemusperäiseen totuuteen, ja vaiheesta kaksi, että hyväksyy oman totuutensa, vaikka se herättäisi kielteisiäkin tunteita. Ja tässä kolmannessa vaiheessa tulee hyväksyä muutos, joka tekstille tapahtuu.
Lyhyesti: leikkaa pois, lisää, liiottele, vähättele, liikuta sanat ja lauseet oikeaan paikkaan, liikuta jälleen, pallottele, paloittele, kirjoita uutta, hylkää ja hyväksy. Klisee: "kill your darlings" eli tapa lempilauseesi ja metaforasi, tapa äitisi, isäsi, opettajasi. Vaikka teksti, kohtaus tai runo olisi mielestäsi kuinka hyvä, jos se ei palvele kokonaisuutta, jätä se pois.

Tässä vaiheessa on myös hyvä löytää tekstille lähilukijoita. Rohkaistu myös lavalle lukemaan tekstejäsi - ulkoiluta käsikirjoitusta. Havainnoi, tapahtuuko itsessäsi, tekstissä muutoksia. Hyödynnä saamasi palaute, mutta muista, sinä olet viimekädessä se, joka tekee päätökset tekstisi suhteen.

Nämä kolme vaihetta elävät minussa rinnakkain ja sisäkkäin, yhä uutta luoden, kerrostuen ja mukanaan tuoden.

Itselläni oli jopa vaikeaa päästää irti, antaa Pikkusiskolle lupaa lähteä maailmaan.

Nyt kirja on kuitenkin myös sinun luettavissasi.

Voit tilata kirjan osoitteesta: lealiisa.pikkusisko@gmail.com